Havahduin pari minuuttia puolenyön jälkeen siihen että Jenna juokse ympäri kämppään huutaen "Rowena sai orivarsan! Rowena sai orivarsan!" Olin että jaa mitä, ja tajusin, että joo, nyt se sitten syntyi. Läsipäinen ja sukkajalkainen potra poika. Vaikka olinkin vähän pettynyt orista, yö sai kivan käänteen ja riemuitsin kuin viimeistä päivää, ja siitä se ilo vasta repesikin, kun kuulin että varsa onkin tamma... :---)
Eli 17.6.2013 syntyi pieni tyttö, jonka emä on Rowena, isä Cagliostro, sisko Cara Mona, ja jonka omaksi nimeksi tulee CaraDonna ♥♥
Synnytys oli kuulemma mennyt hyvin, mutta kaikki huolestui kun synnytyksen jälkeen Rowena meni yhtäkkiä ihan reppanaks, eikä halunnut seistä ja oli älyttömän väsynyt. Se kuitenkin piristyi pikkuhiljaa, ja nyt sillä ja Monan pikkusiskolla on kaikki hyvin. Kun kyselette kuitenkin tosta nimestä, niin no kerron siitä sitten myöhemmin, mut sen voin kertoo jo nyt et varsan nimi päätettiin jo aikoja sitten, ja ihana hänestä tulikin <3
Iltapäivällä lähdetään katsomaan pikku Donnaa, enkä tiedä miten maltan odottaa! Nyt aamulla mennään golfaamaan isäpuolen kanssa ja sitten mulla on kolmeen asti töitä. Sen jälkeen nasta lautaan ja pikkupirpanan luo ♥
Sain viime viikolla töitä marjanmyyjänä. Vannoin viime kesän lopussa etten tee sitä enää koskaan, mutta koska työpaikat vaikutti olevan aika tiukassa, pääti lopettaa nirsoilun. Työ on kivaa vaikkakin vähän päivät ovat aika pitkiä, onneks sentään kivat asiakkaat piristää päiviä. Tänään olin yhdestätoista kahdeksaan myymässä, ja loppuillasta jalkoja heikottikin jo aika lailla :p
Heräsin jo kuudelta, koska mun piti käydä ridaamassa Kalju ennen töitä. Fanni ja Vienna ovat muuttaneet jo Perniöön, eli toistaiseksi Kalju on meidän hevosista ainut joka asuu laaksarissa. Oli kuitenkin vähä hukkareissu, koska ehdin Kaljun selkään vaan todetakseni et oikeen etujalan askeleesta kuuluu lonksahtelu, ja kenkähän siellä oli puoliks irti. Eli selästä alas ja tsekkaamaan. Pahaksi onneksi kenkä oli toiselta puolelta kokonaan irti ja toiselta puolelta tiukassa kuin vastakengitettynä, eli ei sitä voinut niinkään jättää. Siihen päälle kun Kalju olis astunut niin hyvin nopeesti ois puolet kaviosta lähteny kengän mukana. Asensin kengät suojaksi hienon jesariviritelmän, ja Kalju näyttikin ihan kuin sillä olis ollut joku diskokenkä! Buutsit vielä päälle ja jätkä tarhailemaan. Hukkareissu sinänsä, mut hyvä et tuli huomattua, koska jo nyt iltapäivällä kengittäjä sai väännettyä ja nakuteltua kengän takaisin paikalleen.
Tää on melkein taideteos
Eipä tässä päivässä sitten sen kummempaa ollut. Huomenna lyhyt viiden tunnin päivä jonka jälkeen tallille ja silleen. Lähden muuten juhannukseks Kuopioon, mitäs se duunaatte?
Suljin blogin hetkeksi koska oli paha mieli ja ajattelin että on parempi sulkea koko paska, kun tuskin tulee mitään kerrottavaa. Muutin kuitenkin mieleni, esimerkiksi siitä syystä että ht-netissä joku mainitsi että piilotin tämän että voisin samalla piilottaa totuuden Kaljun taustasta & ongelmista. En ollut edes ajatellut sitä, ja ettei nyt kellekään jää epäselväksi ettei Kaljussa ole mitään piiloteltavaa, avasin blogin uudestaan.
Pistin tänään hevostalli.nettiin ja ratsut.fihin myynti-ilmoituksen Kaljusta, ne on nähtävissä täällä ja täällä. Luonnollisesti kaikki miettii, miksi tähän päätökseen on tultu. Sanotaan näin että syy liittyy johonkin aivan muuhun kuin hevoseen, minuun tai meihin ratsukkona. Kalju on ihan mahtava hevonen, täydellinen mulle, eikä siinä oo mitään mitä muuttaisin. Ei siis mitään. Henkilökohtaisista syistä mä kuitenkn tunnen olevani pakotettu luopumaan Kaljusta.
Onhan meillä kuitenkin Kaljun kanssa vielä aikaa, enkä usko että se edes menee kaupaksi ennen syksyä. Hintapyyntö on sen verran kova, että siltä odotetaan jo jonkin verran näyttöjä, eikä niitä vielä pahemmin ole. Mä en välttämättä kuitenkaan saa niitä näyttöjä Kaljun kanssa tehtyä (tai mistäs sen tietää). Sen varalta, ja muutenkin, eräs ammattikilparatsastaja on luvannut kokeilla Kaljua juhannuksen jälkeen. Jos sillon ei hyppy kulje niin sitte en usko että koskaan :p
Huomenna tulee yhdeksän kuukautta siitä kun Kalju tuli mulle. Ensimmäisenä päivänä kun ratsastin kotona, mulla meni yli 40 minuuttia päästä sen selkään ja koko lyhyen ratsastuksen aikana putosin kolme kertaa ja reväytin reisilihakseni. Sitä haukuttiin hulluksi ja sekopääksi, meistä puhuttiin pahaa selän takana. Minua pidettiin idioottina, sanottiin etten koskaan voisi itse edistyä tuon hevosen kanssa, puhumattakaan että saisin kehitettyä sitä. Sanottiin että pilaan sen, suositeltiin viemään ammattilaiselle.
14.9.2012
9.6.2013
On ollut hauskaa työskennellä noin ihanan mutta vaativan hevosen kanssa, ja sen ajan minkä vielä vietän sen kanssa teen täydestä sydämestäni onnellisena. Kalju oli ja on vielä hetken mun elämän tärkein asia ja oon kiitollinen että sain mahdollisuuden tehdä siitä niinkin hienon kuin se on nyt.
Lähdetään iltapäivällä tallille, ridaan sekä Kaljun että Ellin jonka mainitsin aiemmassa postauksessa ja Anne lähtee myös mukaan ratsastamaan Fannin. Meen Ellillä nyt tän loppuviikon kun sen omistaja on muualla. Jos tiiätte ketään jota kiinnostais ottaa ihana mutta hankala hevonen, vinkatkaa sille Kaljusta :p (mut älkää näyttäkö tota ylempää kuvaa hehe)
Niin ja unohdin sanoo et mulle ei Kaljun jälkeen tuu enää uutta hevosta. En tiiä jatkanko ratsastusta muilla hevosilla, sen näkee sitte.
Eli varmaan aika moni. Monien muiden bloggaajien imussa tein myös mun blogille Facebook-sivun! Sinne tulee varmasti vaikka mitä päivittelyä ja höpöhöpöä, sen lisäks kyselyitä, kilpailuja, ja tietenkin linkit jokaiseen uuteen postaukseen. Olis myös kiva saada tuota kautta kontaktia teihin lukijoihin, eli ottakaa yhteyttä, kommentoikaa sielläkin rohkeasti, antakaa palautetta, ihan mitä vaan! Sivu löytyy facebookista ihan blogin nimellä eli Varrella virran ja sen virallinen osoite on https://www.facebook.com/varrellavirranofficial.
Tyrkkään vielä linkin tonne sivupalkkiin kun osaan ja jaksan. Mutta vielä kertauksen vuoksi, TÄSTÄ linkistä painamalla pääset blogini viralliselle Facebook-sivulle!
Tossa alla on kahlauskuvia, joista mainitsin edellisessä postauksessa. Kalju on mennyt kyllä pari kertaa veteen ihan selästä, tosin jumittaen ja vastustellen. Eilen oli aikamoinen tuuli ja tietenkin vähän aallokkoa, joka pelotti Kaljua eikä se sen takia aluksi halunnut mennä lähellekään vettä. Sit kun sitä ei enää pelottanut vesi, se kuitenkin yhä jatkoi kiukuttelua eikä halunnut astua jalallaankaan järveen. Se on pöljä kun jos se päättää ettei halua mennä johonkin, se jähmettyy ja alkaa tuijottaa korvat hörössä jonnekin, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa :------D hetken sekoilun jälkeen kuitenkin luovutin. Ajatteli kuitenkin että kyllä siellä vedessä olis edes käytävä, eli ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin riisua saappaat ja sukat ja taluttaa mokoma luupää veteen. Lopulta se meni sinne, ja seistiin siinä sitten hetki ennenkuin noustiin (aika vauhdikkaasti) takaisin maalle. Nousin takaisin selkään ja ridasin ilman jalustimia takaisin tallille.
Tänään otin Kaljulla muutaman pienen hypyn. Se tuntuu kyl niin hyvältä nyt!! Tosin, esteiden jälkeen se lähti kuin ohjus, mut mun mielestä kuitenkin eri lailla kuin ennen, ei ollenkaan silleen paniikinomaisesti ja paeten. Nyt se oli selkeesti vaan tosi, tosi innoissaan.
En oo muuten muistanut kai täällä blogissa kertoa yhtä juttua. Mattihan ei oo valmentanu meitä enää huhtikuun jälkeen. En ala sen kummemmin kertoa miksei, mutta ei ollut minusta kiinni eikä myöskään Matista, ja harmittaa paljon ettei voitu jatkaa yhteistyötä. Ottaen huomioon että kaikki Kaljun kaikki kehitys on tapahtunut vasta Matin aikana tai sen jälkeen.
Jos joku osaa suositella kivoja ja vaativia estevalmentajia Uudeltamaalta, niin heittäkää kommenttia tonne alas, tai tietenkin Facebookkiin! Katon muuten just The Social Network-leffaa. Noi soutajaveljekset on hyvännäkösii, hehe. Hyvää yötä!
Hui kauhee mikä viikonloppu. Paljon on tapahtunut, mutta kaikkea en viitsi kertoa, koska eivät ole julkisesti jaettavia asioita. Sen voin kyllä sanoo et viikonloppu on ollut niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä tosi raskas. Puhutaan eka hevosjutuista! Varautukaa siihen et tää postaus on saakelin pitkä.
Oon ottanut hyvin vakavasti sen että kun Kalju on saikkuillut, niin hankkisin muita hevosia ridattavaksi. Lyhyet selässäkäynnit mukaanlukien oon ollu tänä viikonloppuna yhteensä kahdeksan eri hevosen tai ponin selässä! Onnekseni kaikki hevoset on olleet jollain tapaa miellyttäviä tai vähintäänkin huvittavia, eikä mistään oo jäänyt mitenkään kovin negatiivista kuvaa. Mainitsen vähän jokaisesta jotakin, mutta kun en tiedä mitä mieltä useimpien hevosten omistajat on siitä että heidän hevosistaan puhutaan netissä, kerron vain joistakin nimeltä.
Perjantaina oli niin kiirepäivä, etten ehtinyt olla omien hevosten kanssa kuin sen verran, että tein ja annoin niille iltapöperöt. Viikonlopun ensimmäinen ratsu oli tuttujemme tyylikäs, melko nuori tamma, jolla olin ratsastanut pari kertaa aiemminkin. Se on aika iso ja todella kaunis, kivarakenteinen kaveri, ja nuoren hevosen tavoin joskus hieman haastava, mutta keskittyessään ja rentoutuessaan tosi hienoliikkeinen ja ihana. Oon tähän mennessä tehnyt sen kanssa aika perusjuttuja kun oon käynyt sen selässä sen verran harvoin - temponvaihteluita, siirtymisiä, pohkeenväistöä, paaaljon ympyröillä työskentelyä ja avotaivutuksia joskus. Ne sujuu kaikki oikein hyvin, ainut mikä tammaa välillä ketuttaa on jos laukannostoja toistetaan monta kertaa peräkkäin, sillon saattaa alkaa pylly vähän lentää :D Tää hevonen on kuitenkin jossain määrin vähän "parempi hevonen", niin koitan ridaa sitä aika pehmeesti ja kiltisti (tietenkin vaatien kuitenki) koska tiiän et sitä ridaa taitavat ratsastajat niin olis noloa jos sais jälkikäteen kuulla et se hevonen oli mun käsittelyn jälkeen ihan paska..
Sitte perjantain toinen poni saattaakin olla joillekin tuttu, nimittäin Tessan pieni ja sangen erikoinen lämppäritamma, jonka kanssa tarjottiin ainakin Tessalle ihan hyvät naurut.... :D Nyt te rakkaat lukijat saatatte järkyttyä kun näette totuuden mun ratsastustaidoista, heheheheehhe. Vähän nolottaa, mut hei ei se mitään, oli kivaa xD Poni oli lomaillut pari päivää ja hieman täynnä energiaa, puhumattakaan siitä että hän oli muutenkin hieman, krhm, luonteikas, ratsastettaessa. Ja siinä oli yks hyvin mieleenpainuva piirre! Kun ekan kerran otin raviin niin se lähti köpöttämään jotenki oudosti. Tessa pidätteli "yskää" kentän keskellä ja kysyin et mitä tää tekee, Tessa vaan että no, se tölttää... SIIS WHAT? Joo-o, kyllä se ihan sitä issikoiden tölttiä meni! Sitä hämmennyksen määrää! Tessa tuli kuitenkin käymään selässä nopeasti ja laitto sen ravaamaan, jonka jälkeen se alko pikkuhiljaa luonnistua multakin (empä ois uskonu että se päivä koittaa ku en saa hevosta ravaamaan järjellisesti). Ja yllättäen, vaikka ponin ravi olikin korkea ja nopea, se oli aika matkaavoittavaa, ja pikkuhiljaa tosi kivan tuntuista istua. Mutta, kuvat ja videot puhukoon puolestaan. Älkää tappako mua nyt noiden perusteella, se oli niin pieni et meinasin pudota sieltä jo pelkissä mutkissa!
Jahtasimme paarmaa
Nyt kun ootte nauraneet ittenne tärviölle kun häpäisin itteni kun olin ilmiselvästi ensimmäistä kertaa hevosen selässä (no hei, menkää ite yrittää, ei oo mikää iha helppo tapaus, hatunnosto Tessalle ku on pystynyt ja jaksanut ja halunnut työskennellä ton kanssa ja kehittää sitä!!), voidaan mennä eteenpäin. Perjantai venähti, koska toisella talleista missä ratsastin sattui tosi ikävä juttu erään hieman vanhemman ponin kanssa... Tuosta asiasta en puhu enempää koska se ei kuulu muille kuin asianomaisille ja niille joille he haluavat siitä itse puhua, mutta jokatapauksessa tuo juttu tavallaan varjosti koko viikonloppua, ja vaikka olikin oikeesti tosi kivaa ja tehtiin hauskoja juttuja, harmitti silti tosi, tosi paljon. Perjantai-ilta menikin ihan yksin kotona, vaikka uloskin ois voinut lähteä.
Lauantaina tuli käytyä yhteensä neljän hevosen selässä. Ensimmäisenä ratsastin meidän tallilta yhden tosi ihanan symppistamman nimeltään Elli. Elli asuu ylätallissa, enkä hirveesti oo nähnyt sen liikkuvan kun satutaan yleensä aina eri aikaan sen omistajan kanssa tallille, mutta mitä olin ymmärtänyt niin Elli on todella hyväluonteinen ja yritteliäs, rehellinen hevonen. Ennen lauantaita olinkin ratsastanut sillä jo kahdesti, ja alun ongelmien jälkeen se on alkanut toimimaan tosi kivasti. Siitä pitää selvästi löytää ne nappulat, joilla sen saa toimimaan. Tykkäsin siitä kuitenkin samalla sekunnilla kun astuin sen karsinaan ekan kerran! Se on utelias ja leikkisä ja älyttömän kiltti. Ratsastaessa se on ihanaa terapiaa Kaljun jälkeen. Sitä pitää ratsastaa aika hyvin eteen, mutta kun sen saa liikkumaan, se on AIVAN IHANA, kevyt edestä, notkea ja pehmeä joka puolelta ja muutenkin, no kaikinpuolin aivan mahtava. Jenna sanoi että kun ne oli olleet samassa Nina F.:n valmennuksessa, Nina oli pitänyt tästä tammasta aivan erityisesti. Ellissä on vielä sen omistajalle vähän projektia lihaksistonsa puolesta, mutta käsittääkseni se on edistynyt jo aika hyvin!
Samaa aikaan kun ridasin Elliä, Jenna oli kentällä Viennan kanssa ja otti muutamia pieniä hyppyjä. Mä katselin tietenkin kunnioituksesta mykkänä, kauhee kun se meni kovaa, ja oli muutenki vähän hankalan näkönen. Jennapa saikin loistoidean. Niin jos se taluttelee Elliä niin haluanko mä hypätä Viennalla vähän, tai ratsastaa ees muutenvaan? No tota jooo, kai mä voin. Vaikken Viennasta koskaan oo erityisesti pitänytkään, se on jotenki hirvee konkkeli. :D
Ihan ensimmäiseks sanon että kyllä se Equus2000 Muscle Built-Up-jauhe ja pellava yhdessä ovat tehneet tuloksia (ja kai Jennan treenilläkin on asian kanssa jotain tekemistä, hehe)! Vienna on nykyään kauhee plösö. En sano tätä pahalla ja Jenna tietää sen, mut onhan se nyt aikamoinen valtamerilaiva nykyään, melkeen ku Rowena! Ottaen huomioon millanen silakka se oli kun se tuli. Eihän se tietenkään oikeasti mikään läski ole, mutta lihaksiston ja tietenkin myös rasvan lisääntyessä oikeisiin kohtiin, sen koko tyyppi tuntuu muuttuneen, laukkahevosmaisesta vipeltäjästä paksuun ja tyylikkääseen ESTEHEVOSEEN! Ja sen kyllä huomas selkäänkin. Leveän rungon päällä oli paljon helpompi istua, kaula oli kivemman näköinen kun se oli vähän leveä ja muutenkin Viennan koko olemus on muuttunut mun mielestä. Se ei enää keiku niin paljoa. Sen laukka on sen tyyppinen että vaikka onkin laadukas, se vaatii totuttelemista kun tuntuu melkein nelitahtiselta ja siltä kun hetkenä minä hyvänsä tippuis raviin. Päätä se ravistaa jos muuttuu levottomaks jostain syystä, ja on se vähän vinokin, mut hyvää työtä Jenna on tehnyt sen kanssa. Ravi sujui hyvin ja laukkakin erityisesti oikeaan kierrokseen, mutta kun Jenna käski ottaa esteen, jouduin kauhun valtaan :----D hyppäsin kuitenkin jokusen ristikon, pystyn ja okserin. Jos sujui hyvin, olin tyytyväinen, mutta Jennaa huvitti kun jos toin vähän huonoon paikkaan, irvistin ja manasin jotakin kirosanoja siellä selässä, ja Jenna sano että ei muuten mitään hätää jos tulee vähän kauas tai lähelle, mutta mä näytän niin saakelin tyhmältä kun juttelen vihasesti itelleni siellä selässä! Että kun seuraavalle pystylle lähdettiin vähän kaukaa, keskityin vaan pitämään naaman peruslukemilla ja suun kiinni. Se olikin kuulemma parempi heti.
Ellin ja Viennan jälkeen kiipesin Kaljun selkään. Menin sillä vaan käyntiä, ravia ja laukkaa ihan rennosti, tarkoituksena kokeilla, onko se minkä tuntunen. Laitoin sille taas pelhamin ja turparemmin, ajattelin että kulkee rennommin sillä. Ja arvatkaas mitä! Niin se kulkikin, ja sen lisäksi, ei ollenkaan tuskaisesti tai vaikeasti. Vastustelu oli poissa ja tilalla innokas mutta rento hevonen. Halleluuja! En kuitenkaan ridannut sen enempää sinä päivänä. Käytiin vielä Jennan, Fannin, meidän äidin ja koirien kanssa järvessä kahlaamassa. Siitäkin on jokunen kuva, mut ne on kamerassa joka on kotona ja mä oon mökillä. Laitan niitä vähän myöhemmin, on aika tunnelmallisia. Kaljua hirvitti vesihiihtäjä.
Viikonlopun kuudes hevonen oli aika extempore. Se oli yks poni tallilta jossa Rowena ja Mona asuu. Oon ridannut sillä joskus ennenkin, ja tykkään siitä kovasti paljon. Sillä menin vaan lyhyen maastokävelyn ja vähän askellajeja kentällä, enkä ratsastanut kovin kauaa, ehkä puoli tuntia. Hypytettiin myös Monaa vähän irtona tarhassa. Kiva kun tyttö on nyt tajunnut ton idean! Kauraämpäri opetti... ;)
Lauantaina jäätiin mökille yöks, koska sunnuntaina oli tiedossa jotain jännää ohjelmaa, mut kerron siitä postauksen lopussa. Jenna ja äiti oli käyneet Näsessä kahdestaan harjottelemassa Monan kanssa lastaamista ja sen lisäksi pesusienellä pesemistä ja muutenkin hänen kastelemistaan. Pään ja kaulan Mona antaa kastella kiltisti, mut etenkin jalkojen kastelu oli sen mielestä kauhistus.
Laaksarissa hoidin ensin Kaljun ja ridasin sen, koska sillä oli tarkoitus olla hieronta. Heti kun pääsin satulaan, huomasin miten innoissaan se oli. Ridailin sitte puolisen tuntia siinä kentällä, toinen oli oikeesti ihan tohkeissaan, mut ei kuitenkaan kuuma silleen vittumaisella tavalla, vaan kevyt edestä ja otti kyllä pienetkin pidätteet istunnalla. Äiti naureskeli kentän laidalta että "sun hevosella on etukaviot tukevasti kymmenen senttiä maan pinnan yläpuolella". Hierojakin, joka siis halus nähdä Kaljun askellajit, ihmetteli miten se oli kuin eri hevonen viime kerrasta (kun se oli kipeä ja laukkaskin kuin olis ollu käsijarru päällä), ojenteli ja heitteli jalkojaan ja pärski. Laukassa Kalju oli niin innoissaan, että se hypähteli ilmaan ja välillä vaihteli laukkaa etu-, takapäällään tai molemmilla. Se meni varmaan puoli kierrosta vastalaukkaa yhdessä vaiheessa pärskien ja etukavioitaan heitellen... Kentänlaitaa nauratti. Mut tosiaan, vaik se oli energinen ja kuuma, se ei ollut silleen epämiellyttävä, vaan ihan ratsastettava. Jo tästä päättelimme ettei se nyt kovin kipeä voi enää olla.
Sen jälkeen vietiin vielä Kalju karsinaansa ja se hierottiin sillä välin kun itse laitoin alatallin ainutta ponia ratsastuskuntoon. Ennenkuin lähdin kentälle ehdin kuulla ettei Kaljussa ollut paljon mitään hieromista. Pahkura lavasta on kadonnut kokonaan eikä sen lihaksissa oo muutenkaan missään mitään sanomista. Voitteko uskoa! Kun meidän hieroja sanoin tämän, kysyin vielä häneltä että jos Kaljua nyt vertaa siihen puolen vuoden takaiseen otukseen jota hän ensimmäisen kerran hieroi, mikä on paras edistys mitä on käynyt? Se hieroja nauroi ja sanoi et täähän on täysin kuin eri hevonen ihan olemusta myöten. Silloin se oli täysin lihasköyhä, kuin varsa, ja etenkin selkälihakset oli jopa pelottavan heikossa kunnossa (muistatte sen ettei niitä ollut oikealla puolella ollenkaan). Se potki kun sitä hieroi, oli levoton ja villi. Nyt sen lihakset ovat joka puolelta hyvät, sen selkäfileet on identtiset ja voimakkaat, lavat molemmilta puolilta ihan irti... Kuulemma ei sen lihaksistossa oo enää mitää sanottavaa. Ja luonnekin on ihan muuttunut, kiltiksi ja luottavaiseksi. Kysyin myös jatketaanko arnikan laittoa selkään ja lapoihin, niin ei kuulemma enää tarvii. Tiedättekö mitä tää tarkottaa??? :D me onnistuttiin ainakin yhdessä asiassa mitä niin kauheen moni epäili! Hyvä Kalju <3
Ponin kanssa kentällä ja maneesissa meni varmaan tunti. Toi poni on aika nuori vielä ja kokematon, eikä mitenkään kovin helppo ratsastaa. Sitä pitää ratsastaa hirveesti eteen, ja se on aina aluks aika jäykkä ja vastustelee. Lopussa kun sain sen vähän liikkumaan, mentiin maneesissa varmaan 30 kierrosta laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin, ja pikkuhiljaa kun asetin ja taivutin sitä vuoronperään sisään ja ulos, se alkoi myödätä niskastaan ja taipua paremmin. Sen eteenpäinpyrkimys myös parani hieman. Mä tosin näytin siltä kuin oisin ollu ekaa kertaa hevosen selässä, taas... Tosi kiva ja kiltti poni se on, ja toivon et saan ridata sitä jatkossakin, jos sen omistajille tulee sellanen hetki ettei itse pysty. Ollaan sovittu että hyppään tolla joku päivä vähän niin että omistajat on paikalla, katotaan miten sillon kulkee! :)
Viikonlopun viimeinen ja kahdeksas hevonen on taas sellainen, että saattaa olla joillekin tuttu! Samaan aikaan kun ridasin ponia, kentällä meni myös ylätallista Amanda hevosellaan Amidalialla. Juteltiin siinä niitä näitä, ja jotenkin sitten vaan tuli puheeks se miten oon ridaillut nyt näitä muiden hevosia. Kun se sitten oli tullut puheeks, niin miettiin että no voisinhan mä tota Amidaliaakin kokeilla. No mikäs siinä sitten, selkään vaan ja menoks.
Ja voi elämä kun se oli kiva hevonen. Rakastuin ihan :D en ollut kovin kauaa selässä, menin eka vähän käyntiä ja kevyttä ravia, sitten harjotusravia ja laukkaa molempiin suuntiin, ja olin tohkeissani. Sanoin Amandallekin että jos mulla ei olis Kaljua ja koeratsastaisin tällasen hevosen, niin vois hyvinkin olla että haluaisin just sen.
Ihana Amidalia <3
Siinä ne viikonlopun hevoset sitten oli. Rispektit kaikille jotka jakso lukea tän megapitkän ja ehkä vähän tylsänkin postauksen loppuun!
Nyt sitten vielä se mitä sunnuntai-aamuna tapahtui. Mä olen nyt alottamassa uuden lajin ratsastuksen rinnalla ja oon oikeesti tosi innoissani! Nimittäin golfaus! Viime viikko oli kansallinen golfviikko ja golfkeskuksissa ympäri maan on ollut vaikka mitä ihmeellistä. Meidän mökin lähikentällä Meriteijossa oli sunnuntaina sellanen golfiintutustumisjuttu jonne sitten lähdin isäpuoleni ja hänen veljensä kanssa. He tosin lähtivät kiertämään kenttää keskenään kun taas minä ja muutama muu innokas jäätiin parin pron kanssa tutustumaan erilaisiin lyönteihin ensin rangelle ja sitten puttausalueelle. Sen jälkeen kierrettiin kerran par 3 harjoituskenttä, ja kun muut lähtivät mä kiersin sen vielä kerran yksin. Kaikkein hauskinta on se et jo viime talvena päätin että mäkin alan harrastaa golfia, nimittäin koko muu perhe on pelannut sitä jo useammat vuoden, äiti, isäpuoli, sisko, isä ja äitipuolikin. Mä oon sitte aina ollut ainut joka ei oo ymärtänyt mistään hölkäsen pöläystä.
Tiistaina mennää mun isäpuolen kanssa Sarfvikiin harjottelemaan. Siellä on sitte yks pro joka vähän opettaa erityisesti mua, ja katotaan sitten jos mäkin saisin sen green cardin ja pääsis joskus lähiaikoina kentälle!
Tälläsen kuvasin "nopeesti". Tosta tuli pidempi ku oli tarkotus, mut koittakaa kestää, siinä se nyt on. Kommentoikaa ja silleen, vaihdoin sanavahvistuksen kommenttien hyväksyntään. Älkää silti hätäilkö ja kommentoikaa ihan mitä haluutte, en sensuroi kuin ne automaattiset kommentit, joissa on linkkejä kaikkiin tietokoneviiruksiin. Kaikki kommentit siis julkaistaan yhä, mutta vasta hyväksynnän jälkeen.
Nyt itse videoon. Nauttikaa......
Ps, ja tiiän et sanoin vahingossa ripsarin kohdalla luomiväri :D plää
Tää nyt ei varmaan teitä lukijoita ilahduta, mutta. Mä joudun nyt ottamaan kommentointiin sanavahvistuksen käyttöön, koska viime päivinä vanhoihin postauksiin on tullut erityisen paljon niitä automaattisia tyhmiä viestejä, joita en todellakaan kaipaa. Että oon pahoillani, teille tulee nyt yks tollanen rasite :P toivottavasti tää ei vaikuta kommentointiin mitenkään, tiedän ettei tää ainakaan lisää sitä, mut koittakaa olla aktiivisia koska munki kivempi kirjottaa ku on vähä kontaktia teihin :) ja sit taas teille lisää luettavaa jotka sitä haluutte. Ja sillee.
Onko teillä jotain ihmeellistä mistä haluisitte postauksen? Kommentoikaa tähän niin lupaan tehdä ainakin yhden vielä tänään illaksi!
Näin varmistat automaattiautolla ettet varmasti käytä vasenta jalkaa
